Tamman pakastespermasiemennyksen ajoittaminen ovulaatioon nähden
| العنوان: | Tamman pakastespermasiemennyksen ajoittaminen ovulaatioon nähden |
|---|---|
| المؤلفون: | Juhala, Pirjo, Soini, Kirsi |
| المساهمون: | Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen eläinlääketieteen laitos, University of Helsinki, Faculty of Veterinary Medicine, Department of Clinical Veterinary Sciences, Helsingfors universitet, Veterinärmedicinska fakulteten, Institutionen för klinisk veterinärmedicin |
| بيانات النشر: | Helsingfors universitet University of Helsinki Helsingin yliopisto |
| سنة النشر: | 2024 |
| المجموعة: | Helsingfors Universitet: HELDA – Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto |
| مصطلحات موضوعية: | pakastesperma, Reproduction of Domestic Animals, Kotieläinten lisääntymistiede, Husdjurens reproduktion |
| الوصف: | Tutkielman alkuosassa on kirjallisuuskatsaus, jossa käsitellään tamman keinosiemennystä painottuen siemennyksen ajoittamiseen tuore-, siirto- ja pakastespermalla. Lisäksi käsitellään ovulaatien induktiota ja muuta kiimakierron hermonaalista käsittelyä. Lopuksi tarkastellaan alkiokuolemien esiintymistä käytettäessä vanhoja sukusoluja (postovulatoriset siemennykset ja säilytetty sperma) ja pakastespermaa. Tutkimuksessa pyrittiin saamaan selville optimaalisin, praktiikassa käyttökelpoinen siemennysajankohta ovulaatioon nähden pakastespermalla siemennettäessä. Ypäjällä 1995 suoritetussa käyttökokeessa 34 tammaa siemennettiin pakastespermalla kahteen peräkkäiseen kiimaan: 48 tunnin välein ennen ovulaatiota ja 0-12 tuntia ovulaation jälkeen, ja vertailtün tiinehtyvyyttä ryhmien välillä. Tammat tutkittiin rektaalisesti ultraäänellä 12 tunnin välein ovulaatioajankohdan määrittämiseksi. Tiineystarkastus tehtiin 14-16 vrk ovulaation jälkeen. Siemennyksiin käytettiin vain yhdestä oriista kerättyä spermaa, millä eliminoitiin orien välillä esiintyvät suuretkin vaihtelut sperman hedelmällisyydessä pakastuksen jälkeen. Tiinehtyvyydeksi saatiin 30 % ennen ovulaatiota ja 18 % ovulaation jälkeen siemennettäessä. Paras tiinehtyvyvs (35%) oli 0-24 tuntia ennen ovulaatiota siemennyksissä. Suurin ero oli nuorten (4-10 v.) ja vanhempien (>10 v.) tammojen välillä: 59 % ja 23 % tiinehtyvyys. Varsallisten ja varsattomien tammojen välillä ei ollut eroa tiinehtymisessä. Erot eri ryhmien välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tämän tutkimuksen perusteella 48 tunnin siemennysväli ennen ovulaatiota on liian pitkä. Parempia tuloksia saataisiin, jos tammat tutkittaisiin 24 tunnin välein. Ovulaation jälkeen siemennettäessä 12 tunnin välein tehtävä tutkimus ajoitti siemennyksen liian kauaksi ovulaatiosta, koska tiinehtymistulos oli hyvin alhainen. Käytännössä pakastespermalla kannattaisi siementää pääasiassa nuoria ja terveitä tammoja. HCG:n käyttö siemennyksen yhteydessä ajoittaisi ovulaation, ja siten vähentäisi tutkimuskertoja ... |
| نوع الوثيقة: | other/unknown material |
| اللغة: | Finnish |
| Relation: | URN:NBN:fi-fe201804208079; http://hdl.handle.net/10138/581850 |
| الاتاحة: | http://hdl.handle.net/10138/581850 |
| رقم الانضمام: | edsbas.C18DB547 |
| قاعدة البيانات: | BASE |
| الوصف غير متاح. |