| الوصف: |
Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia oikeusvaltion toimintaa käsiteanalyyttisellä menetelmällä, joka on tyypillinen tieteenfilosofinen laadullisen tutkimuksen menetelmä. Virallisesti suomalainen oikeusvaltioperiaate on turvattu perustuslaissa ja se on periaatteellinen osa demokratiaa. Oikeusvaltioperiaatteeseen sisältyvät implisiittisesti ja eksplisiittisesti myös perus- ja ihmisoikeudet, niin Suomen perustuslaissa, kuin Euroopan Unionin perussopimuksissakin. Tässä tutkimuksessa intressinä on kartoittaa kokemuksia ja erilaisia diskursseja yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien näkökulmasta, sillä oikeusvaltioperiaatteeseen kuuluvien ehtojen, eli yhdenvertaisuuden, oikeudenmukaisuuden ja puolueettomuuden vaatimuksen vuoksi, mahdollisimman monipuoliset näkökulmat tulisi ottaa huomioon oikeusvaltioon liittyvässä akateemisessa keskustelussa. Tutkimuksessa vuoropuhelua käyvät rule of law ja rule by law -näkökulmat; vallan rajoittamisen näkökulma ja näkemys oikeudesta vallan käytön välineenä. Kysymys John Hasnasin esittämästä ajatuksesta oikeusvaltion positiosta ”myyttinä” on tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena. Tutkimuksessa käytetään ns. sisä- ja ulkokehämallia analyyttisenä apuvälineenä muutoin monitahoisen teeman selkeyttämisessä.Tutkimuksen tavoite on kaivautua oikeudenmukaisuuden alkulähteille ja saada selkeä kanta siitä, millä perusteilla valtiota voidaan kutsua oikeusvaltioksi. Olennaista on lopulta saada käsitys siitä, mikä on oikeudenmukaista yhdenvertaisesti ja puolueettomasti kaikille ja toteutuuko tämä oikeusvaltion toiminnankannalta oletettu minimivaatimus tämän hetken Suomessa. Kirjallinen tutkimusaineisto on laaja ja tieteenrajat ylittävä, liukuen aina oikeustieteellisestä lähdeaineistosta oikeusfilosofiseen lähdeaineistoon saakka. Kriittisen yhteiskuntateorian hengessä jaottelun selkeyttämisessä käytetään Seyla Benhabibin jaottelua kriittisten yhteiskuntateorioiden kahdesta eri roolista, jotka ovat 1) diagnosoiva intressi ja 2) emansipoiva, eli ”utopistinen” intressi. Näiden erottelujen kautta käytetyt akateemikot on jaettu joko ongelmia nimeävän näkökulman tuottaviin teoreetikoihin (1) tai ratkaisuja tarjoavan näkökulman teoreetikoihin (2). Empiiriseksi aineistoksi on valikoitunut ihmisoikeusherkkä sektori, joka koostuu kahdeksalle lastensuojeluasiakasperheelle, kahdelle perhehoitoa antavalle perheelle ja yhdelle asiantuntijalle tehdystä haastattelututkimuksesta, jossa oli tarkoitus kartoittaa heidän kokemuksiaan suomalaisen järjestelmän toiminnasta. Tiedon intressinä tutkimuksessa on emansipatorinen, eli kriittinen tiedonintressi. Sekä kirjallisen, että empiirisen aineiston on tarkoitus tuottaa 1) havainnollisia ongelmakohtia, eli diagnosoida yhteiskunnallisia ongelmakohtia ja 2) toisaalta tuottaa ratkaisumalleja kohti ihmisille parempaa yhteiskuntaa. Tutkimuksessa saadaan selville, että tämän hetken yhteiskunnassamme piilee eräänlainen aikapommi, joka pyrkii päästä esiin julkiseen keskusteluun tasavertaisesti, rationaalisesti, kunnioittavasti ja kypsästi Jürgen Habermasin ideaalin keskustelun ihanteiden esimerkillisyyttä mukaillen. Ratkaisuyrityksenä puolestaan emansipaation, eli vapauttavan ja utooppisen intressin ollessa keskiössä, tässä tutkimuksessa päädytään Ronald Dworkinin oikeusfilosofiaan ja Michael Lipskyn niin kutsuttuun ”katutason byrokratiaan”, jotka molemmat sisältävät elementtejä Habermasin deliberatiivisesta demokraattisesta yhteiskuntamallista. Nämä ratkaisut tuotetaan havainnollisesti sisä- ja ulkokehämallille. Yhdysvaltalaisen Ronald Dworkinin oikeusmoraali nousee relevanteimmaksi näkökulmaksi hegemonian vastavoimana, sillä hänen mukaansa oikeusvaltion tehtävä on suojata yksilöiden perus- ja ihmisoikeuksia enemmistön vallalta. |