| الوصف: |
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia sosiaalisia representaatioita nykypäivän yritysorganisaatioiden päätöksentekijät jakavat tekoälystä sekä millaisia diskursseja määrittelyiden sisällä esiintyy. Aineistoni koostui kymmenestä eri alojen yritysorganisaatioiden johtohenkilöstön haastattelulitteraatiosta. Haastateltavat edustivat eri organisaatio-osissa toimivien ylimmän ja keskijohdon henkilöstöä, jotka ovat keskeisessä asemassa yrityksien päätöksentekopolkua. Haastateltavat eivät edustaneet aineistossa tekoälyn asiantuntijoita, minkä vuoksi haastattelut tarjosivat oivallisen mahdollisuuden tarkastella suomalaisten yritysorganisaatioiden päätöksentekijöiden yleisiä käsityksiä tekoälystä. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä käytin sosiaalisen konstruktionismin sekä Sergei Moscovicin sosiaalisen representaation teorioita. Analyysimenetelmänäni toimi diskurssianalyysi, jonka avulla syvennyin tutkielmani aineistoon seuraavien tutkimuskysymyksien avulla: Miten tekoäly määritellään haastatteluissa? ja Millaisen aseman ihmisyys ja sosiaaliset tekijät saavat tekoälykeskusteluissa? Muodostin aineistoni pohjalta kolme päädiskurssia: työkaludiskurssin, vastuun ja vallan diskurssin sekä tasapainon diskurssin. Työkaludiskurssissa haastateltavat kuvasivat tekoälyä toiminnallisena työkaluna. Vastuun ja vallan diskurssissa tuotiin esiin epävarmuutta ja epäluottamusta tekoälyä kohtaan. Tasapainon diskurssi rakentui aineistossa havaitsemistani työntekijän ja tekoälyn yhteistyöhön viittaavista puheenvuoroista, jossa konkretisoitiin työntekijän ja tekoälyn välistä suhdetta. Analyysini perusteella voidaan todeta, että tekoälyyn suhtauduttiin yleisesti tarkasteltuna varsin positiivisesti. Tekoäly ideoitiin erilaisten työtehtävien helpottajaksi ja tehostajaksi sekä merkittäväksi osaksi tulevaisuuden yritysorganisaatioiden toimintaa. Tietomäärällisesti haastateltavat jakaantuivat aineistossa kahteen eri ryhmään. Ne haastateltavat, joilla oli työnsä tai harrastuksien puolesta enemmän tietoa tekoälystä, esittivät kriittisiä pohdintoja tekoälyn lisäksi myös muita käyttäjiä kohtaan. Yleisemmät kriittistä pohdintaa herättäneet aiheet liittyivät päätöksentekoon, luotettavuuteen ja vastuuseen. Huolimatta siitä, että tekoäly nähtiin potentiaalisena tulevaisuuden työkaluna ihmisen rinnalla tai ihmisen käytössä, sitä ei kuitenkaan toivottu itsenäiseksi toimijaksi tai päätöksentekijäksi. Lähtökohtaisesti tekoäly nähtiin kontrollia ja valvontaa vaativaksi työkaluksi. Ihminen roolitettiin käyttäjän ja päätöksentekijän lisäksi myös eräänlaiseksi tekoälyn käytön luotettavuuden varmistajaksi. Tutkimukseni tulokset tuovat tärkeää lisätietoa suomalaisten yritysorganisaatioiden päätöksentekijöiden tekoälyyn liittyvistä käsityksistä. Hahmotellut diskurssit kuvaavat, miten ja millaiseksi yrityksissä johtavassa asemassa olevat merkityksellistävät tekoälyä ja sen paikkaa yritysten toiminnassa, tuottaen siten hyödyllisiä näkökulmia tilanteeseen, jossa tekoälyn soveltaminen organisaation päätöksentekoon on yleistymässä. |